Tuo USA:n lähetystö tosiaan sijaitsee Helsingissä Kaisaniemenkatu 3C:ssä. Aamulla herättiin äidin kanssa junaan kuudelta ja tultiin juomaan sumppia ja Ediä tuoho Robert's Coffeeseen (edi maistu kuulemma mädäntyneeltä omenamehulta). Sitte ku aika oli 8.50 nii meikäläinen meni tuohon ovelle soittamaan ovikelloa ja sieltä vastas joku mies "Hei" ja tervehin tietenki takas, sitte tuli semmonen awkward hiljaisuus en osannu sanoo mitää ja sitte tää mies kysy tiukasti: "Mitä asiaa?" Olin hetken sillei että hetkinen painoinkohan oikeeta ku tahto pelästyä suunnilleen. Sain kumminki jotenki kakistettua että oon tulossa viisumihaastatteluun ja kerroin nimeni nii sittehä se ovi aukes :)
Sisällä rakennuksessa vetäsin hyvin tyylikkäästi väärään hissiin heti ja sit ihmettelin parin tytön kanssa että missähä me ny ollaa.. Onneks siel si ku tultiin alas ei ollu ku yks toine hissi nii ei hukuttu kokonaan. Ku päästiin oikeeseen paikkaan niin soitettiin taas ovikelloo ja annettiin passit ovesta sisään ja jäätiin ite istumaan portaikkoon. Jonku ajan pääst si sieltä huudettiin omalla nimellä ja mentiin turvatarkastuksen läpi ihan niikuin lentokentällä, mut viellä vähän tarkemmin katottiin.
Päästiin luukuille joilla käsiteltiin hakumuksia. Menin ekalle luukulle ja heitin kauheen nivaskan niitä mun lappuja sinne sisään passin kera. Oli kiva kun niitä aa nelosia on varmaa 50 niin ne tarvi kolmee paperia siellä ja anto mulle loput heti kättelyssä takas. Toisella luukulla otettiin kaikista sormista sormenjäljet jonka jälkeen pääsi taas odottelemaan muutamaks minuutiks. Kolmannelta ja viimeseltä luukulta kutsuttiin sitten ja sieltä sain vanhempien varallisuustodistukset takasin. Oli puhuttu, että täälä lähetystössä on joku kunnon kuulustelu niin ei multa kysytty mitään muuta kuin et oonko menossa opiskelemaan USA:aan. DS-2019 lomake ja passi jäi sinne ja niiden kanssa pitäis tulla sitten postissa viisumi. Kysyin haastattelun lopuks että kerkiinkö saada viisumia tän viikon aikana niin vastaus oli: "I don't know." Jäi vähän tyhjä olo siitä ja rupesi miettimään, tuleeko se viisumi Perjantaihin mennessä. Pitää toivoo et saan sen vaivasen lappusen en meinaa aijjo missaa Nykiä!
Samalla reissulla ostettiin äidin kanssa vähän lisää tuliaisia. Otettiin Karkkia pari pussia ja sitte iso Suomen lippu. Ennestään mulla on jo pari käsin tehtyä suomalaista kaulakorua, suklaata ja semmosia hienoja kuvakirjoja, joista voin kiittää Bemsiä. Lukekaa Emmin blogia täältä.
Can't wait next Monday
- Nälkä
Can't wait next Monday
- Nälkä